tiistai 4. lokakuuta 2011

Onnistumisen iloa...

lauantaina.

Reippahasti kävi askelet lakanoitten kanssa pyykkikoneelle ja täkin kanssa parvekkeelle. Näin alkoi iloinen ja onnistumisten täyttämä puuhastelupäivä. Koko päivän touhusin niin paljon, etten enää muista kaikkea. Yritän lukijoitteni iloksi muistella joitakin sattumia.

Kaunis on tämäkin Taisto katsoa
Sisareni saavuttua perjantaina kävimme varaamassa akvaarioliikkeessä taistelukalan. Innostuksen vallassa lähdimme hakemaan tuota komistusta. Liikkeesä marssin määrätietoisesti sen akvarion luo, jossa kala oli edellisenä päivänä ollut. Ilokseni huomasin, että kala oli hävinnyt ja varattu-lappu oli siirretty vieiseen akvaarioon, jossa majaili possun värinen lajitoveri. Hetken rauhoituttuani pyysin myyjää apuun ja selitin varanneeni kalan, jota ei enää ole. Hetken asiaa selvitettyään myyjä totesi, että joku asiakas on siirtänyt lapun saadakseen minun varaamani kalan. Harmini niellen valitsin seuraavaksi kauneimman yksilön ja suunistin kotiin jatkamaan askareitani.




Laitettuani ruuan aloin kuoria omenoita hilloa varten. Edellisestä hillosta tuli marmelaadia ja nyt halusin tehdä hilloa. Kuorin 2,5 kiloa omenoita, pilkoin ne ja laitoin kattilaan hiljaiselle nuotiolle kiehumaan. Seuraavassa elämässä toivoisin omistavani hieman suurempia kattiloita, että omenoiten ei tarvitsisi ahdistua.










Peittopyykki
Kun omenat olivat turvallisesti kiehumassa päätin petata petini. Selvisi, että lintuystävämme oli käyttänyt peittoani wc:nä. Tästä ilostuneena ryhdyin pyykkäriksi. Ain laulain työtäs tee niin ulostekin liukenee. Ei pienestä keltaisesta läntistä pidä välittämän. Vieraspeitto käyttöön ja oma kuivumaan.



 Nyt hillontekele oli siinä vaiheessa, että piti lisätä kilo hillosokeria. Sokerin lisättyäni painuin suihkuun ja totesin, että hillo purkautuu kattilasta erinomaisen hyvin. No, onneksi olen niin salaman nopea, että jotain sain pelastetuksi. Totuuden nimissä joudun kiittämään asuintovereitani suunnattoman hyvästä reaktiokyvystä ja oma-aloitteisuudesta katastrofitilanteessa.

Puuhakkaan päivän jälkeen voin ilolla jäädä odottelemaan maistiaisia hillosta. Positiivisena henkilönä tiedän sen onnistuneen erinomaisen hyvin. Haasteena on säilyttää kielensä nautinnon hetkinä.

1 kommentti:

  1. kylläpäs se on ollut iloisen touhukasta! Itsekinhän vasta vietin iloisen touhukkaan lauantain, jonka tulokset ikäänkuin vesitti yksi oksennus juuri pestylle lattialle. Toisaalta tietenkin toiset lapset saivat sitten tosiaan mahat pullolleen keksejä ja kakkua, kun niillä ei muuta käyttöä ollutkaan, että onni onnettomuudessa. ja iloisen touhukkaasti jatkamme etelleen =)

    VastaaPoista