maanantai 3. lokakuuta 2011

Tilataideteoksia ja neulontaa...

sik sak sokkeloks!

En osaa päättää mihin käsityöhön käyttäisin aikani, kun on niin paljon kaikkia kivoja vaihtoehtoja. Taidetta, käyttökäsityötä, joululahjoja...

Kaksivuotiaan kummitytön jalan kokoa olen yrittänyt viime päivinä arvailla. Neuloin jo nopsasti toisen sukan, sen parikin on kovaa kyytiä valmistumassa. Lempeän oranssit sukat valkealla ja ruskealla piristettynä. Lanka muistaakseni perinteistä seitsemää veljestä.




Olen pitkän ajan jälkeen löytänyt itsestäni ripauksen taiteilijaa. Teokseni "Kivetön metsä" saa tässä blogitekstissä ensi-iltansa.

Ihailkaa sen ylevää symboliikkaa! Teokseni kuvastaa postmodernin aikakauden ihmisen semanttisen mentaalista pyrkimystä kohti ns. suuria kertomuksia ja todellista oman itsen ja koherenssin tunteen hallintaa sisältäen samalla viitteen antikausaaliseen postkontekstuaaliseen intermetakonjunktioon, mikä välittyykin usein parhaiten juuri meneillään olevan, 2000-luvun, alku-, keski- ja jälkiekspressionistisen kauden töissä.


Taidettahan ei koskaan voi täysin selittää. Se miten työn tekijä itse näkee teoksen, on usein jotain täysin muuta kuin miten teoksen katsoja sen näkee. Niin on varmaan tässäkin työssäni. Kertokaa vapaasti työni herättämistä ajatuksista, niitä on aina mukava kuulla.

3 kommenttia:

  1. kyllä, juuri koherenssius ja siihen erittäin liitännäisenä kylkeytyvä antikausaalisuus viehättävät minuakin tässä työssä.

    VastaaPoista
  2. juu, jätin jo kommentin mutta meidän vauva yltää jo tietokoneen sammutusnappulaan.

    Että tuo 2-vuotiaan kengän koko voi olla haastava. Meillä kaksivuotiaan jalka on jo kokoa 27. 4-vuotiaalla vasta 24.

    Mutta ihana sukka :D

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihan kirjallisuuden kurssilta tuo taideteoksen kuvailu. en siis ollenkaan ole parhaillaan tekemässä runoanalyysia runosta, joka käsittelee mm. epäeuklidista aivastusta :) Kaunista symboliikkaa iaf.

    Hauskalta näyttää tuo kirjansidonta. :)

    VastaaPoista