tiistai 29. marraskuuta 2011

Jouluun valmistautumista...

ja pieniä ihanuuksia!


Olin kutsunut vieraita ja mieli oli askaroinut jouluisen sisustuksen jokavuotisen ongelman parissa. Keittiöön ei koskaan löydy tarpeeksi kaunista joulun odotusajan pöytäliinaa.


Luulin kangaskätköjeni sisältävän enemmän punaista (herkullisen väristä, muuten) pellavaa kuin mitä sieltä löysin. Olen kai parin vuoden sisään tuhonnut moneen pikkuompelukseen / askareeseen puolitoista metriä laatupellavaa. No, onneksi törmäsin varastojenkaiveluretkelläni toiseen kangasvaihtoehtoon.


Leikkasin liinan kokoisen kankaasta ja ompelin reunoihin siksakkia kun en jaksanut selvitellä saumurin lankoja (taas ne on sotkussa). Sitten taitoin nurkat ja reunat nurjalle sekä ompelin ne kapealla siksakilla läpi liinan tai jotain sinnepäin. Ompeleet siis on näkyvissä. Yllä oleva liinahan on sitten eri kuin alla, koska ensimmäisestä tuli liian lyhyt, niin piti tehdä vielä toinen. Onneksi oli kangasta. Vähän tuli kulunutta kohtaa sitten tuohon toiseen liinaan, mutta aina ei voi voittaa. Hieno silti, ainakin kynttilän valossa.



Edellisissä postauksissa mainitsemieni polkypyöräkauppojen yhteydessä sain tämänkin kauniin punasinivalkoraitaisen kankaan. Mummot on eri reiluja kun ne lahjoittelee vanhoja kankaitaan mm. minulle. Kun omat lapset eivät osaa kuulemma arvostaa, niin antavat sitten meille jotka sopivalla hetkellä ilmoittaudumme käsityönharrastajiksi. (Miksikähän nimeni yhteyteen liitetään toisinaan sen pienen eläimen nimi... hamstr... tai jotain sinnepäin?)











Tein samaiseen keittiöön ikkunaan herttaisia lumihiutaleita, valkoisesta kartongista herkullisella hienosokerikuorrutteella. Aika liimainen esitys, mutta menettelee varsinkin hämärässä.




 Sitten joululahjapaljastuksia osa XIV...

...sisko(t), silmät kiinni... Kukaan ei sitten aattona varmaan arvaa kenen nimi minulle tuli siinä arvonnassa...? Toivottavasti sininen ei ole inhokkiväri. Lankoina tässä Puro - Aallokko (100% villaa) ja turkoosi Rose Mohair (65% akryyli / 35% mohair) ja puikkoina käytin 10-vahvuisia kömpelöetä muovipuikkoloeta.












Jos mietit, mikä kumma tuo sitten on,  et sitä ainakaan kuvan perusteella voi päätellä. Voin kertoa kuitenkin, että asuste... tai jokin sellainen.

Innostuin oikein neulomaan tuollaista paksua (= helppo ja nopea eli sopii meille kärsivällisille neulojille oikein hyvin). Tein samaan syssyyn muitakin tuotteita samaan siniseen sarjaan... No, pitänee laittaa ne tänne vaikka joulun jälkeen, muuten saan syytteen Joulusalaisuuksien Neuvostolta liiallisista paljastuksista ja lasten ja/tai/sekäettäsamaasiahanneon/vaikka siskojen mielten pahoittamisesta.

2 kommenttia:

  1. Hauska liina. Lasketaankohan korut käsityöksi? Aattelin vaan että oiskohan mummulla arvokkaita helminauhoja ja sormuksia tuhot.. kierrätettäväksi? Ja minä ainakin tykkään sinisestä. :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä minun mielestä korut lasketaan! Eikö kaikki käsillä tehtävä ole käsityötä? Veikkaan että isoäiti tuskin omistaa kauheasti arvokoruja, ainakaan niitä tuskin on viljalti levitettäväksi aina kolmenteen ja siitä neljänteen polveen pitkin maita & mantuja... Hmm...sininen on jees, siinä on lisäksi muuten vihreää.

    VastaaPoista