Olen minä käsitöitäkin ehtinyt...

... ainakin aloitella.

Olen ommelleskellut, jos nyt niin ei voi sanoa, kaikenlaista. 

Alle laitan kuvia aikaansaamattomuuksistani ja lienee siinä joku valmiiksi tullutkin.

Ensin uudelle sukulaistytölle (minusta on tullut täti!) ompelemani mekko. 

Silitän vain rautaani sopivan värisiä ompeluksia.

Kävin heräteostoksilla Savon palassa ja ostin tollasta nättiä kukkakuosillista kangasta. Kaavaa en meinannut ensin saada aikaan, kun yhdessäkään omistamassani käsityölehdessä ei muka ollut lastenvaatteita. Eikähän mulla omasta takaa ole tietoa vauvojen mitoista ja kaavoista. Kävin kirjaston lehtihyllytkin penkomassa turhaan. 

Sitten illemmalla... löysin tästä omalta ompelu/tietokonepöydältä sen vanhan tutun lehden, mistä aina lopulta otan kaavanraakileet kaikkiin mahdollisiin ompeluksiin. 

Oli vaan niin hyvin tallessa ettei heti löytynyt. 

Tulipahan käytyä kirjastossa, lukeminen kannattaa aina!

Herttainen leninki. Hengarin L = lapsi.

Leninki takaa, kätevä (?) tarranauhakiinnitys, saa kokonaan auki.

 Tein kans kummitytölle hameen. Se on odotellut pari kuukautta että veisin sen postiin, mutta joo.  

Ehkä huomenna.  

Vien samalla tuon yllä olevankin postiin.

Kummitytölle hame... Kierrätyskankaita, toivottavasti kestävät käyttöä.

Takana kehittelemäni kiristys/säätösysteemi. Kankaita kolme päällekkäin, antaa ihanaa runsautta helmaan.

  

Tekaisin itselle käsilaukun kesän tapahtumiin. 

Toimi hyvin, tilava ja hyvin ommeltu. Kesti kilojen painosta tavaraa.

Paitsi ne kohdat sisältä repsottaa mitkä unohtui ommella käsin kiinni 

(kun kone ei jaksanut niin paksuja kohtia). 

Laukussa on pinkki vuori! 

Ei kuvaa, koska näyttää kuvissa jotenki rumalta vaikkei oikeasti ole. 

Juhlapaidan pääntielle ompelin kukkia.

Kukkapaidan kaverina hame, jossa monta kerrosta, pitsiä, pellavaa...

Hyvin keskeneräinen juhlamekkoni. Helmaan tulenee ruusu...

Lisäksi olen yrittänyt muistella virkkaamisen jaloa taitoa. 

Yritin muka sommitella värejä vaan höps pöö..

Kertaistumalla sain peitollisen verran neliskantteja ja joku vois nyt tulla päättelemään niitä. 

Laskin että jos on kolkytviis neliskaa ja jokaisessa ainakin neljä pääteltävää langanpätkää niin se tekee pikaisella laskutoimituksella... ainakin aika monta. 

Ja jossain kantissa saattaa olla enemmänkin pääteltävää. 

No jaa, periaatteessa hyvät värit.

Ite päättelen villalanganpätkät ainaski silleen että kastelen lankaa ja pujotan sen isoimpaan saatavissa olevaan neulansilmään ja sitte vedän sen jonnekin piiloon. 

Kun on jääneet langanpätkät niin lyhyiksi, että niitä ei paljon virkkuukoukulla pujotella minnekään. 

Ja vanhanaikainen kun olen, kastelen sen langan tietty suussa. 

Miettikää itse kohdallenne miltä se maistuu kun on päätellyt vaikka yhden peitollisen neliskantteja! 

Kieli ulos ja hommiin.

Tietty vois miettiä, että tämäkin voisi olla pahemminkin, voisihan se olla kameli, mikä pitäisi saada siitä neulansilmästä mahtumaan! 

Aattelekaa, mikä maku olisi suussa siinä vaiheessa kun olisi saanut sen kamelin nuoltua... 

Kuvan kameli ei liity tapaukseen.