Kiirettä pitää...

Sosiaalisten suhteiden hoitaminen on osa kiireitäni. Niinä useina kertoina, kun kutsun vieraita... Kerran kuitenkin lensin ystävieni kanssa nelipaikkaisella yksityiskoneella Mallorcalle, jossa osallistuimme sadonkorjuuseen.

Olipa kerran naamiaset, joihin piti tehdä pieni naamiaisasu.

Joko arvaat, mikä asuni oli?



Teinpä pienen pupusen sarjatuotannolla. Ompelin siis kaikki kappaleet putkeen.











Tällainen pupu siitä tuli

Tässä on ratkaisu arvoitukseen naamiaisasun arvoitukseen: se on MÖRKÖ!

Näkymä Mörön silmästä.

Tässä muutamia tekeleitäni. Osa on jo valmiiksi ehtineitä, mutta osassa on vielä tekemistä.























Ommellut kukkaset koristivat alati siloisena pysyviä pellavahousuja hääjuhlassa.
















Kihlajaiskorttitaidettani ja muuta piirustelua.

 Oi, oi, ku möivät eriparikengät.

 Siks nyt kepelleillä kulkea joudun.

 Kenkäni kuitenkin kauniit lienee ja iloni loputon.

Voisinpa niitä iäti käyttää

 ja

 aina iloiselta näyttää.

 Memento mori.

Syntymäpäiväkukkani saivat uuden tehtävän kipsiasetelmassa.

Vielä kolmaskin tehtävä tuolle kukalle tuli. 

Se oli tipahtanut maljakkoon sisälle

 ja nappasin siitä hienon kuvan.

Sainpa vaihettua myös muutamaan kukkaan mullat.
Katoppa, kuinka pienet juuret juorulla on.

Pienet vieraani jättivät tervehdyksensä. 

Tällä kertaa minun sanallinen herkkyyteni on kovin vajaa, joten bloggauksesta tuli kai hivenen tylsä. Kevät väsysymys yrittää luikerrella mieleeni, vaikka valmistuminen ilahduttaakin sieluani. Toivon lukijoilleni toivontäytteistä ja iloista kevättä.