Ei pöllömpi juttu...

kun on maaliskuu!

Sain vuosi sitten synttärilahjaksi piiitkän kaulahuivin. 

Se on oikeaa villaa ja tuoksuu ihanalta. 

Ei ole tullut oikein käytettyä...

Tänään kiedoin sitä harteilleni. 

Suojaksi kylmää vastaan - se asettui kuin itsekseen paidaksi. 

Paita edestä...

... ja takaa.

Peilailin, suunnittelin ja sommittelin hetken ja ompelin huivista paidan! 

Edestä...

 ..ja takaa sivulta.

Uus lempparini! 

Kiitos siskolle huivista. 

Saa niitä lähettää lisääkin jos ylimääräisiä pyörii siellä nurkissa. :D

Ikuisuus. 

Se on kauhean pitkä aika. 

Projektit taas ovat luonteeltaan hivenen ikuisuutta lyhyempiä jaksoja, jolloin suunnitellussa tahdissa suoriudutaan tietystä työstä.

Joskus yhdistyvät ikuisuus ja projekti. 

Tässä eräs sellainen. 

Melkein valmis! Iloitkaa kanssani!

 :ikuisuustöistä huolimatta:

 Neulominen on ilo.

"Minusta tulee pehmeä pipo."

Oikeasti tarvisin hyvän kaulurin. 

Tein sitte äkkiä yhden punaisen.

Keksin ohjeet sitä mukaa ko neuloin.

Kymppipuikoilla kolmea lankaa yhtaikoo neuloen tulee nopeasti valmista.

Napit (4) on Kontin korista.

Lasittunut katse ei johdu huivista, vaan jostain ihan muusta.

Huivi on ihanan pehmeä ja semmonen. Punainenkin.

Valitettavasti se löpsistyi äkkiä ja on nyt viikon vanhana jo ihan valtava.

 

Se huivi sopii muuten näitten ikivanhojen (över 7år) säärystimien kanssa sävy sävyyn. 

Tässä kuvassa ne odottaa eteisessä että omistaja lähtis taas kulkemaan. 

Näitten kanssa ei ole sitä ongelmaa, että kaatuisivat illalla kun riisuu jalasta.

Tein sitte äkkiä tämmösen piponkin, mutta en oikein tykkää siitä. 

Jotenkin mummoisa. 

 Vaikka tykkäänkin mummoista.

Tässä neuleessä ehkä neljä lankaa päällekkäin ja edelleen ne kymppipuikot, niin valmistui joutuin.

Päättäminen, päätteleminen. 

Se tarkoittaa, että jotain on tullut valmiiksi, eikö?

Tein tämmöset sukat, värit on ihanat.

Mikä vertauskuvallisuus päättelyyn kätkeytyykään!

Siskoni sai vauvan.  

Sormeni saivat puuhaa. 

Vauva sai neuleen!

Keltaista Kelo-lankaa, edessä kauniit puunapit.

Takaa.

Helmineuletta ja sileää.

Neulon myös vihreästä Kelosta.

Tästä tulee hartiahuivi. 

Varmasti. 

Joskus. 

Virkkaminen. 

Sekin on tärkeää. 

Ja mukavaa. 

Tässä tekeillä oleva musta pitsipaita. 

Hyvällä mallilla muttei vielä ihan loppusuoralla.

Tykkään tästä mallista. Kaunis, muttei ylipursuavan kukkaisa.

Ompeleminen. 

Sekin on olennaista.

Tässä ensi kesän juhlapukuni.  

Viime postauksessa vihjattiin lopuksi tähän ompelukseen... 

Pääntie, ei ihan noin rutussa kuin kuva väittää. 
Kiva pikku pystykaulus ja sitä paitsi nyt juuri muotia maailmalla.

Hameessa on leveä vyötärökaitale johon tulee kaksinkertainen, ihanan kevyt vyö kukkasineen.

 

Meinaa vaan tämän värin viehätys olla hukassa alkuinnostuksen jälkeen. 

No, onneksi juhliin on vielä aikaa niin vaate ehtii kaunistua kaapissa.

Sitten pienempiä ompeluksia:

Tein kasan tämmösiä pupuja myyntiin. Kun tulee tuo pääsiäinenkin sopivasti. 

Kunkin pupun sisällä on pehmeän vanun lisäksi ääntä tuottamassa jotain, useimmiten kulkunen.

Pupujen ankstiversiot, teinejä varten.

Miten puput sitten muka liittyvät pääsiäiseen?

Sitten pöllömpiin asioihin. 

 <3

 Pöllöt ovat viisaita otuksia. Ainakin Nallepuh -sarjakuvissa.
Liikkuvat öisin. 
Huhuilevat silleen hienosti.  

Liittyyköhän se YÖ jotenkin siihen viisauteen?
Jos alkas itsekin elää yöllä ja nukkua päivät...

 

Halusin ommella pöllön. 

Leikkasin Ikean mustavalkokankaasta pöllön muotoisen palan 

ja lisäksi silmät ja nokan purkaantumattomista villakankaista.

Tärkeintä on sisäinen kauneus, sanovat. Tälläinen on pöllöni sisältä.

Sisällä on salainen pahviaski jonka sisällä helisevät helmet.

Siipiväli ruhtinaalliset seitsemäntoista senttiä!

Lisäilona tiukunen ja nappi. Voi ripustaa johonkin.

Myöhemmin sain käsiini huopaa ja värikkäitä helmiä

Tein lisää pöllöjä.

Pöllöjä on hyvä ripustaa sinne sun tänne.
Sisällä on kulkunen ja hieman vanua. 

  Sen näköisiä, että ihan itse tehty.

Viimeksi eskarissa taisin tehdä noita pykä-mitä-lie-pistoja. 

Loppujen lopuksi tämä ei ollutkaan pöllömpi juttu. 
 Käärin yhden pöllön pakettiin ja annoin kaverille.

 Pöllötarra Tiimarista. 

Rusetin solmin omin käsin villalangasta.

Pöllöt on ihan jees. 

Pian meissä jokaisessa asuu pieni pöllö. 

Sitä odotellessa voi vaikka herkutella. 

Ja ajatella viisaita, pöllömäisiä ajatuksia.  

 

Ostin ihania konvehtivuokasia. 

Matemaattisella kaavalla laskettuna...

Kuivattu omppu + suklaa + valkosuklaa = hyvää. 

Niin vain kävi, 

että kaikki meni eikä piisannutkaan 

- ennenkuin ehdin ottaa kuvan kuvaa valmiista herkuista.

*

Sitten vielä loppukevennys / ahdistus.

Käsivarren katoavaa taidetta, tämän kerran Memento Mori.

*

Kiitän, kumarran! 

 Lukijakunta jääköön seuraavaa jättibloggausta odottamaan. 

Näppärillä näpeillä on niin paljon puuhaa ettei ehdi tietokoneen äärelle...