Joulupukin käytyä...

...ihastelen joulun alla valmistamiani tuotteita enää kuvissa!

Lahjan saajoja käsityöt toivottavasti miellyttävät 

ihan sydäntä lämmittävästi. 

Tein ystäväin vauvalle mekon. 

Mekko n. 70-senttinen. Rustiikkinen ilmestys.

Pitsinauhaa ja vanhaa verhoa.

Kädensuiden ja pääntien huolittelin taftikaitaleella.

"Vuori" ryppytaftia. 

Aukeaa takaa kokonaan, suljetaan tarranauhalla. 

Pitsit ompelin käsin. Muuten ronskisti vaan koneella huruutin.

*

Muistinko mainita,

että edellisen postauksen jälkeen jatkoin tähtien tekoa!

Tein kultaisia. 

Sitten...

myös oransseja

epäsymmetrisin värein

ja sellaisen, missä enemmän kuin 6 + 6 osaa.

Hieno, mut lyijykynäviivat.

Liimakasa kopiopaperista, taustalla takkavalo.

Sitten lähti lapasesta...

Tähteä tähteä taittelen...

Hienoin tähteni yönmustaa vasten.

Hei, tästähän voisikin tehdä tähtiin keskittyvän blogin! 

Tekisin kaikenlaisia tähtiä

ja ottaisin kuvia.

Aina uusia kuvia uusista tähdistä...!

Tekisin vaikka

punaisia tähtiä,

valkoisia tähtiä,

sinisiä tähtiä!

Sinivalkoisia tähtiä... 

juhlavia tähtiä,

arkisia tähtiä, 

tavallisia tähtiä,

afrikantähtiä,

isoja ja pieniä tähtiä, 

surullisia tähtiä, 

riemukkaita tähtiä, 

lihavia tähtiä...

Pitää ehkä vielä miettiä tätä tähtijuttua. 

Ei mahtuis kohta asumaaan ko niitä olis niin paljon.

 *

Muutakin on tullut puuhailtua.

Kortteja, taloja... 

Kaikesta vaan ei ole kuvaa.

Kaverin joulukortin annoin keijun (?) välitettäväksi.

Keittiöni on aivan myyjäistalotehtaan sydämessä.

 *

Neuloin sukat isoveljestä. 

Tarjouskorin värivalikoimilla.

Ehkei lempiväriset.

Tai violetti joo,

mut

vaaleansininen ja -punainen ei. 

En jaksanut päätellä. 

Otin sukat jouluksi kotopuoleen ja niille löytyi ottaja.

Pohjakuvio. Myös jalkaterän päällä tähtönen, toisesta unohtui.

*

 Isompi kummipoika sai nimikkolapaset ja -sukat. 

Kukaan ei varmaan arvaa saajan nimeä?

Hienot, vaikka ite sanonkin!

"Käykö teille ikinä niin, 

että sukat kaatuu kun ne illalla 

asettaa vuoteen viereen?"

 *

Pienempi kummipoika sai sydänpöksyt. 

Koko 74, lapsi 9-kuukauden ikäinen.

Kaavan löysin syksyllä siskon Otto Brestä.

Harmaa kangas paksua jenkkicollegea ah niin pehmein sisäpinnoin.

Punainen ohuempaa kolitsia, mutta ältsin hyvän väristä. 

Resori eriä punaista. 

Läpästä tein turhankin jykevän. Tukikangasta ja kaikkea.

Purin yhen koristeompeleen pois sydämen ympäriltä napinläpien tieltä.

Napit raksin talteen vanhasta villapaidastani 

käydessäni viimeksi keskikaappia penkomassa kotopuolessa.

Söötit, mutta näkisittepä hänet, kenelle nämä tulivat!

 *

Luontais- ja vaihtotaloudessa kun elelen, 

tein lapselle lapaset. 

Kaverin kaksivuotiaalle kummin kullannupulle.

Hiirenhammasreunus ja resorintapaista.

Isot puikot, nopea. Kool-aid -punaisia joukossa.

Keltaiset punaisin sydämin.   

<3

*

Leppäkerttunen kavereineen.

Ystävien lapselle ompelin joululomalla

siskon trikoo- ja resorivarastoista pari hassua vaatetta. 

Nepparit pitäs vielä laittaa paidan olalle. 

Hassut housut Otto Bren kaavoilla, haarakappaletta muokkasin.

Päällikeompelu on kivaa, paitsi silmät onnistu rumasti, elä kato.

Leppäkerttusen nappasin paitakankaasta. 

Kangas on jostakin, en tiiä, 

minä löysin sen siskon kangaskasan uumenista.

 *

Lomalla myös virkkasin.

Uusi aivaimenperäni!

 *

   

Olipa kerran ikuisuus. 

Siitä tehtiin projekti. 

Takki, luonnonvalkoinen. 

Alennusvillakankaasta. 

Lojui kolmisen vuotta pussissa

 korkeintaan potkittiin silloin tällöin syvemmälle, 
 mörjöjen sekaan,
sängyn alle.

Sain onneksi innostuksen joululomalla ja jatkoin projektia. 

Ompelin mm. hihat. 

Istutetun hihan ihmeellinen maailma.

Ihan ku kaupasta ostettu! Herrainkaulukset ja kaikki.

Kuutisenkymppiä helähti nappijanauhakaupan lippaaseen hetkessä.

Sovittelin nauhoja ja napeja takkiin...

 Hyvä siitä vielä tullee. 

 

Jos ei Suomen katukuvaan uskovasti uppoudu niin 

muutan jonnekin takabulgariaan,
opettelen soittamaan balalaikkaa korvalehdillä

ja  tanssahtelemaan ketterästi sinne tänne ripaskan tahtiin hypähdellen.

 *

Memento mori

- toisen roska lie toisen aarre.  

Vaan mitä maito- ym. purkeista tekisin? 

Tällä hetkellä käynnissä olevalla installaatioprojektillani on työnimenä

"Kaik maaliman maitopurkit meirän keittiön altaassa."

Kuvan purkit liittyvät tapaukseen.

...mutta kuitenkin, 

ettei liian 

nahkeaksi nihkeäksi nuhkaisaksi 

ja kaikin tavoin tunkkaisaksi

elo kävisi 

laitan tähän seuraavaksi

enkelin  

 jokaisen lukijan mieltä lämmittämään!

Enkeli kierrätyssiivin.

 * 

Lumisesta talvesta, 

(paitsi pyöräteiden kohdalla)

mahtavista hiihtokeleistä

ja 

lämpimistä sisäilloista haaveillen

 toivottaa plokkari kaikille 

oikein hyvää alkanutta vuotta!

* 

.

Pitkästä aikaa...

... pääsen bloggamaan.

On tullut taas puuhailtua kaikenlaista 

mutta ei se vissiin ole 

täällä blogin puolella oikein näkynyt. 

Pistänpä teille pari kuvaa 

niin nehän ne 

kertoo enemmän kuin 

tuhat sanaa. 

Askartelin kaakaopurkin päälle herkän mutta piikkitukkaisen örkin. 

Toimi palautteen kerääjä eräällä leirillä.

Allergiakotiin helppohoitoinen lemmikki.

 Piti vaan leikata selästä auki 

että sain ulos ne paperilippuset 

mitä se oli syönyt 

ku en muistanut semmosia miettiä tehdessä.

Örkillä on herne nenässä. Ei tule pois vaikka kuinka ravistelisi.

 Syksyn aikana olen paljolti piirrellyt. Alla tilaustöitä lapsille.

2D-muumitalo kartongista. Niin iso kuin arkista sain.

Mamma. Menossa em. taloon.

 Kaiken kun päällystää kontaktimuovilla niin ne säilyy pitempään siistinä.

 

Toimiskohan vinkki myös neuleihin sovellettuna? 

 Sain tehtyä kesken olleet kestovihannespussit. 

Vein lahjaksi ystävälle kun olin joskus kauan sitten luvannut. 

Itellä nämä on kyllä nykyään pesupussina.  

Niitäkin tarvitaan. 

Neljä uudenkarheaa kestohevipussia. Solmittavat nauhat.

Omppukin viihtyy pitsipussissa. Omenat kuvausreksiviittaa, eivät liity tapaukseen.

Niin kun siis ystävällä oli synttärit. 

Siksi em. pussitkin valmistuivat.

Äkkiä ompelin käsin sydämellisen  heijastinlahjan.

Paperista symmetrinen sydämen malli, sitten leikkasin villakankaasta.

Ripustuslenkki harmaata satiininauhaa. Heijastikangas semmosesta keltasesta liivistä.

Ompelin käsin. Väkersin ripustusnauhan oikein tiukasti.

Valmis! Söpö vaikka sanonkin ite.

Heijastimen toimimisen testasin kameran salamalla.

 <3

 Vain parvi pienoisten lintusien... 

Löysin viime syksyn linnut pöytälaatikosta. 

Oli ne vähän rutussa. 

Otin niistä mallin uusiin. 

Yllä vanhemmat, alla uudemmat.

Väritkin on uudemmissa raikkaammat.

Keittiön ikkunaan ne kaikki lennähtivät tuomaan iloa.

Jotain haluaisin omaankin ikkunaan ripustaa. 

Voisin tehdä tähden. 

(Tai ostaa mutta kun osaan siis tehdä itekin.)

Kun mulla on ylimääräinen puikulalampunjohto tuolla kaapissa. 

Tähti siitä vain on kadonnut. 

Tein pikkutähtösen netistä löytämäni mallin mukaan.

Kullanväristä kartonkia, ah!

 Suikaleita 12 kpl. Tässä suoraan ohjeesta suikaleen mitat: 0,7cm kertaa 15 cm.

Ohjeet täältä.

Siitä tuli nätti. Mitä enemmän liimaa, sitä...?

Sitten liimailin ja pujottelin suikaleita hetken. 

Nopsa homma. 

Lopputuloksen näyttävyyteen nähden helppo askartelu.

Ripustin tähden lamppuun.

Sievähän se on.

 Joulu tulee, oletko valmis? 

Joulu avattiin toissapäivänä tässä kaupungissa ilotulituksella (ei kuvassa). 

Katselin sitä oman kodin ikkunasta.  

Oli hienoja isoja raketteja!

(Mutta sydämmessä tunsin piston siitä rahan ja saasteen määrästä.)

Hyvää joulunodotusta!

 Memento mori. 

Ota silmä käteen ja katso.

Lasit pöydälle yöksi. Miksei myös silmät?