sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Talvista juhlaa..

...ja arkea.



Oli juhlat tiedossa ja järkevä ihminenhän aloittaa puvun teon ajoissa. 
Eikö suunnittelu olekin aloittamista?

Keinot keksii - pitkä viivain auttaa kaavojen teossa.
Leningin malli muuttui suunnitteluvaiheessa monta kertaa ja taisipa tuo muuttua vielä ommellessakin. 

Kaavat valmistuivat kaksi viikkoa ennen juhlia ja siinä vaiheessa minulla oli jo kankaatkin.

Taftia ja organdia. Tummaa ja vaaleampaa ruskeaa.


Söpösti kuositeltu...?


Ikävä kyllä minulla oli muutakin tekemistä kuin ompeleminen, joten valmista tuli hitaasti.


Viime tippa on usein paras kannustin. 

Juhlaa edeltävänä iltana leninki oli käyttökunnossa. 

Kaikki sen jälkeen valmistuva oli plussaa!



Käsveskassa viehättävät helmikirjailut.


Yksityiskohta kirjonnasta.

Myös läningissä oli kukkasia. Suuremmin suunnittelematta kirjailtu. "Valmis" viisi minuuttia ennen juhliin lähtöä.

Kampaukseni kruunasi kokonaisuuden.
Hiuksissa samoja helmiä kuin kirjonnoissa, kaulalla klassinen luonnonvalkea helminauha.


Kengät valmiina lähtöön.


Juhlat voivat alkaa!




En tiedä tuleeko tästä koskaan varsinaisesti valmista....
Eikös sellainen puku olekin paras jota saa tuunata joka juhliin lisää!



 Muokkasin toistakin mekkoa taannoin. 

Minulla on hurmaava vaaleansininen täyspitkä silkkimekko.

Ensimmäisten juhlien jälkeen pesulassa kävi vahinko ja kangas kellastui. 

Hirmu rumasti



Sitten keksin keinot, käänsin kankaat!


Näppärät näpit. Tukikankaita ommeltaviin saumoihin.
Viehättävä pitsi peittää pääntielle tukikankaista jääneet jäljet.

Suosikkipuuhaani - käsinompelua piilopistoin!

Kuin kuvastimesta...
Mekkohan siitä tuli. Ranteeseen ompelin samoista kankaista kapean rannerenkaan.

Talviset värit. Jääprinsessa, minäkö?


Nyt tässäkin mekossa kelpaa taas juhlia! 



Arjen pieniä iloja...

Juhlien jälkeen koittaa usein arki. Hyvä kirja pelastaa pysähtyneen hetken.

Matot ja vuodevaattet saivat kylmää kyytiä.

Keittiö - kodin sydän. Siklaan ennen hiihtämistä.
Takkatuli. Kyllä keinot keksin jos takka ei siedä oikeaa tulta. (Joulun mentyä otin jouluvalot ikkunasta ja mihin ne sitten päätyivätkään...? kukaan ei arva...!)

Lapiot pikkuveljelle. Toinen kerta toden sanoo, toivottavasti nyt ovat sopivat! Käy hakemassa niin voit ottaa käyttöön...

Ystävältä saatu muki toi hymyn huulille kun laitoin sen likoon.





Nyt jatkan säveltämistä, säheltämistä ja muuta toheltamista. 

Mitä milloinkin - ikuista on vain langanpätkien löytyminen sieltä sun täältä. 

Onneksi niiden väri sentään vaihtuu tekeillä olevan työn mukaan

Värikästä on myös pyyhkärinmuru, mutta siitä toisella kertaa.


Juonipaljastuksena - langanpätkistä puheen ollen - seuraava kuva:


Vasemmalta oikealle: vuori, kankaan "oikea" puoli sekä "nurja" tukikankaineen ynnä rakas rautani vaaleanpunainen.


Jäätävän pitkä blokkaus tällä kertaa. Pitkän hiljaisen kauden selitykseksi voisi veistää vaikka että "on niin kylmä, että kompuutterit ei käynnisty ja sormet ei suju näppäimistöä pitkin kun on tumput kädessä yötä päivää"...


Jättäkäähän kommenttia!