Iloisin mielin...

...helteestä huolimatta.   

 Ihan vasta tein vauvalle mekon. 

Edessä rusetti ja vastalaskos. Takana tarrahauha.

Tein loppukankaasta hatun. 

Kokoon osviittaa siskon pojan neuvolakortista.  

Koossa 62 päänympärys voisi olla 42 cm. 

  Lakkeilu oli hauskaa. 

 

 

Vuorina taftia, luonnossa kauniimpaa.

*

Kirpparikierroksen aarre.

Kurkkaan kaloja.

Sehän on järvihirviö-kirja!

  

muistoja lapsuudesta

*

 

Olin kenkäkurssilla!

 Opettelin valmistamaan perinteiset lapin kengät,

 lapikkaat

eli kurpposet. 

Paikallislehdestä tuttu termi on kurpokkaat.

Valmiit kengät mehiläisvahattuina.

Kenkien tekoon liittyi runsaasti eri työvaiheita.

 Leikattiin nahkoja, pisteltiin naskalilla reikiä ja ommeltiin. 

Nahkat nautaa ja poroa.

 Pohjiin lisäksi puuta ja muovia.

 Enimmän aikaa kengät olivat lestillä.

Lestit ja niiden päällä tehdyt  kengät.

Sen päälle kenkä kiskottiin ja naulattiin,

 kun varret, ääri ja iltti
oli ommeltu yhteen.

Ja kenkiä oli liotettu vedessä aikansa.  

Ääriä vailla. Termi "kevytkenkäinen" tullee tästä.

Kengät lestillä, ilman pohjia.

"Painaa villaisella".

 Villalla hankaaminen teki nahkaosat vedenpitäviksi. 

Sain käyttää erinäisiä jännittäviä työkaluja. 

Hiomakoneesta ei tullut edes haavoja.

Naskali ja mattopuukko olivat teräviä. 

Neulat meni hirmu helposti poikki (á 2 e).

Laastarikulut sisältyivät kurssimaksuun.

Ohentaminen jalosti arvatenkin luonnetta.

Liima kuivuu. Kenkä odottaa rantinauhaa.

Puunaulojen hakkaamista kantapäähän.

Kolmiot nauhojen päissä alkoivat näyttää tylsiltä... 

Ompelinkin ruusut.

Kolmiot piilotin. 

 Huomasitte kai, että tekeminen oli kovasti hauskaa?

*

Memento mori 

Pyörähuollosta.

Pitäsköhän opetella tekemään ihan itse?

Loman parhaita puolia...

... on tietenkin kun on aikaa tehdä käsillä!

Olen värjäillyt seiskaveikkaa kool-aidilla. 

Lankojen liotusta vedessä. Vieressä kool-aid -pussit.

Langat kuivumassa värjäyksen jälkeen.

Sain tulokseksi kaikkia erivärisiä lankoja, 

vaikkakaan en aina sellaista mitä olin suunnitellut. 

Ens kerralla laitan ehkä hanskat niin ei näytä sormet niin kummallisilta seuraavina päivinä. 

Tilkkupeitto on edennyt. 

Olen järjestellyt paloja, tehnyt muutaman lisää... yhdistellyt paloja ja jopa päätellyt muutaman! 

  

6 x 7 neliskanttia = tilkkutäkkini

 Osa punaisista ja kirkkaista vihreistä on just noita kool-aidilla värjättyjä.

Mikä ei kuulu joukkoon?

 Iloitkaamme edistymisestä!

Virkkasin myös sinisen kukan. 

Tai ehkä se on turkoosi. 

Osa on kaupasta ostettu tuon värisenä, osa on kool-aidin jäljiltä. 

Malli on omasta päästä vaikka ei olekaan puuta. 

Kukka ja lehtiä. Odottelee lankojen päättelyä.

Silityksen voima on ihmeellinen. Vertaa ylempään kuvaan. : D

Taakse ompelin tueksi kangasta ja neulan kiinnittämistä varten.

Kävin myös melomassa. 

Siinäkin joutuu tekemään käsillä vaikka mitä.

Kuvassa olevat henkilöt eivät liity blogitekstiin.

Minä sain meloa punaisella kajakilla! 

Lomareissulla jäi puikot kotiin, mutta onneksi sisko lainasi muutaman. 

 Otin kaikkein isoimmat mitä löytyi ja tekasin tommosen säärystimen. 

Toinenkin on aluilla, pari riviä on jo neulottuna. 

Onneksi säärystinkauteen on vielä aikaa...

Komeat värit, eikö?

Kellehän nämä sitten lahjottais jos en tykkääkään, kun on nää aika kirjavat kun tarkemmin ajattelee...

Säärystimessäkin on kool-aid -värjättyjä. 

Useimmat punasävyisistä.

Silmukoita on viisikymmentä, käsiala löysä. 

Alussa ja lopussa hiirenhammasreunus. 

Malli taas omasta päästä ja melkein hieno. 

Tein muuten tämmösen mekon keväällä. 

Mittatilaustyönä. 

Jos huomaan etten haluakaan näitä kuvia tänne niin otan varmaan pois... ; )

Kesällä on mukava odotella syksyn satoa. 

Porkkanaa...

Naurua...

 Yllä osa parvekkeeni keväällisistä istutuksista.  

Alla parvekkeen pehmusteita.

Tykkään tällä kertaa lintuista.

Parveketyynyni. 75 x 75 cm. Kangas ikeasta, täytetyynyt kans sieltä.

 Pikkumusta mekkonikin edistyy. 

Mustaa ikean pellavaa. 

Löysin kerran kolme metriä sieltä alennushuoneesta.

Tästä saattaa tulla vaikka oikeasti hieno!

Hitaasti mutta epävarmasti. 

Käsin ommellen aina kun inspiraatio iskee.

Mistä johtuu, että nuppineulat on vähissä? 

Kai ne on kiinni jossain työssä :D

 Memento mori -osuus koostuu tänään kahdesta kuvasta.

Katso minne istut, ihminen.

 Laatujakkara. 

Tässä syy siihen, että bloggauksia tulee niin harvoin... tuoli on ollut rikki. 

Korjasin sen liimalla ja ruuvaamalla.

Joku oli tiputtanut peilini. Sen ikivanhan ja -likaisen.

 Herttainen anteeksipyyntö vessakeijulta. 

Tätä ei korjata liimalla ja ruuvimeisselillä, mutta ei se haittaa.

Olen minä käsitöitäkin ehtinyt...

... ainakin aloitella.

Olen ommelleskellut, jos nyt niin ei voi sanoa, kaikenlaista. 

Alle laitan kuvia aikaansaamattomuuksistani ja lienee siinä joku valmiiksi tullutkin.

Ensin uudelle sukulaistytölle (minusta on tullut täti!) ompelemani mekko. 

Silitän vain rautaani sopivan värisiä ompeluksia.

Kävin heräteostoksilla Savon palassa ja ostin tollasta nättiä kukkakuosillista kangasta. Kaavaa en meinannut ensin saada aikaan, kun yhdessäkään omistamassani käsityölehdessä ei muka ollut lastenvaatteita. Eikähän mulla omasta takaa ole tietoa vauvojen mitoista ja kaavoista. Kävin kirjaston lehtihyllytkin penkomassa turhaan. 

Sitten illemmalla... löysin tästä omalta ompelu/tietokonepöydältä sen vanhan tutun lehden, mistä aina lopulta otan kaavanraakileet kaikkiin mahdollisiin ompeluksiin. 

Oli vaan niin hyvin tallessa ettei heti löytynyt. 

Tulipahan käytyä kirjastossa, lukeminen kannattaa aina!

Herttainen leninki. Hengarin L = lapsi.

Leninki takaa, kätevä (?) tarranauhakiinnitys, saa kokonaan auki.

 Tein kans kummitytölle hameen. Se on odotellut pari kuukautta että veisin sen postiin, mutta joo.  

Ehkä huomenna.  

Vien samalla tuon yllä olevankin postiin.

Kummitytölle hame... Kierrätyskankaita, toivottavasti kestävät käyttöä.

Takana kehittelemäni kiristys/säätösysteemi. Kankaita kolme päällekkäin, antaa ihanaa runsautta helmaan.

  

Tekaisin itselle käsilaukun kesän tapahtumiin. 

Toimi hyvin, tilava ja hyvin ommeltu. Kesti kilojen painosta tavaraa.

Paitsi ne kohdat sisältä repsottaa mitkä unohtui ommella käsin kiinni 

(kun kone ei jaksanut niin paksuja kohtia). 

Laukussa on pinkki vuori! 

Ei kuvaa, koska näyttää kuvissa jotenki rumalta vaikkei oikeasti ole. 

Juhlapaidan pääntielle ompelin kukkia.

Kukkapaidan kaverina hame, jossa monta kerrosta, pitsiä, pellavaa...

Hyvin keskeneräinen juhlamekkoni. Helmaan tulenee ruusu...

Lisäksi olen yrittänyt muistella virkkaamisen jaloa taitoa. 

Yritin muka sommitella värejä vaan höps pöö..

Kertaistumalla sain peitollisen verran neliskantteja ja joku vois nyt tulla päättelemään niitä. 

Laskin että jos on kolkytviis neliskaa ja jokaisessa ainakin neljä pääteltävää langanpätkää niin se tekee pikaisella laskutoimituksella... ainakin aika monta. 

Ja jossain kantissa saattaa olla enemmänkin pääteltävää. 

No jaa, periaatteessa hyvät värit.

Ite päättelen villalanganpätkät ainaski silleen että kastelen lankaa ja pujotan sen isoimpaan saatavissa olevaan neulansilmään ja sitte vedän sen jonnekin piiloon. 

Kun on jääneet langanpätkät niin lyhyiksi, että niitä ei paljon virkkuukoukulla pujotella minnekään. 

Ja vanhanaikainen kun olen, kastelen sen langan tietty suussa. 

Miettikää itse kohdallenne miltä se maistuu kun on päätellyt vaikka yhden peitollisen neliskantteja! 

Kieli ulos ja hommiin.

Tietty vois miettiä, että tämäkin voisi olla pahemminkin, voisihan se olla kameli, mikä pitäisi saada siitä neulansilmästä mahtumaan! 

Aattelekaa, mikä maku olisi suussa siinä vaiheessa kun olisi saanut sen kamelin nuoltua... 

Kuvan kameli ei liity tapaukseen.

Terveisiä pohjoisesta

Uusi harrastukseni on hyvällä alulla. Sen hedelmät ovat vain vielä aika raakoja poimittavaksi. Tässä kuitenkin joitakin raakileita. Uskon, että kovasti harjoittelemalla voin joskus olla parempi kuin alussa.

Matkalla pohjoiseen

Monia retkiä olen jo ehtinnyt tehdä. Maisemat ovat olleet huikean paljon parempia kuin, mitä olen saanut kuvattua. Voitte silti yrittää olla kateellisia tai ei.

Erämaakirkko

Kirkko sisältä

Jos kukinnon määrä olisi tae marjasadolle, ainakin mustikkaa ja lakkaa tulisi paljon. Jatkuva kylmä sää ja voimakkaat sateet ja tuulet saattavat pilata kuitenkin koko kukinnan.

Mustikka

Hilla

Tässä minun nykyiset hoitolapseni.

Juhannustunnelmia

Mitä isot eellä, sitä pienet perässä.

Muutama kukka ja muuta...

Toivon, että kunnioitat tekijänoikeuksiani ja jätät kuvani käyttämättä omiin tarkoituksiisi.