Kirjansidontaa ja kansitaidetta...

Tänään on ollut puuhakas päivä. Valitettavasti ei käsitöiden kannalta, vaan päivä on mennyt paljolti kaupungilla juostessa ja pitkissä keskusteluissa, mitkä eivät toisaalta sinänsä ole huono asia nekään. Hym.

Keittiön pöydän ääressä käydyissä keskusteluissa on se hyvä puoli, että samalla puuhakkaat kädet voivat tehdä sitä sun tätä. Tänään ne sitoivat kirjoja.

Tähän pisteeseen olen nyt saanut kaksi pikku kirjasta sidottua. Olen leikannut sivut summittaisesti saman kokoisesti (isona mulla on oma kunnon leikkuri millä saa tasaisia reunoja paaksuihinkin paperipinoihin), niputtanut ne, ommellut vihkot yhteen ja liimaillut ja muuta kaikenlaista puuhaa jota en nyt jaksa selittää sen kummemmnin kun on niin hirveän monimutkaista... kerron lisää jos joku kyselee.)Viimeksi olen harrastanut tätä puuhaa niin kauan sitten, että en oikein tarkkaan muista kaikkia työvaiheita saati asioitten nimiä. Muisti palailee pätkittäin...

Kirjoissa on etulehtipapereina kierrätysmateriaaliperäiset kartongit, toisessa hehkulamppupahvi, toisessa lempparikeksilaatikkopahvi. Paperit pelkkää valkoista paperia niin kiva kun jotain väriä tuli näihin kirjoihin. Kannet; niiden materiaali, väri, näkö, koko, tuntu ja muu tärkeä, on vielä arvoitus, jännittää melkein itseäkin.

 Pitäisi lähteä ullakolle etsimään siellä mahdollisesti olevia kansipahvilevyjä..... "olen varma että näin siellä niitä joskus pari kuukautta sitten..."

Huomenna vois kaverin kans kans puuhailla kaikkea...



Heei, kerronpa tästäkin, tämä taisi olla viime perjantaina vai olikohan se jo torstai... nyt dokumentoin tämän tähän joo:

...sattui käteeni musta sekä punainen tussi ja käteni alle silkoinen A4 80 g/mtoiseen tabula rasa. Riimustelua tai ehkä ennemmin pääkopan tyhjentämistä päämäärättömällä piirtelyllä. Mutta ko on harjoitellut, niin jälki on ihan ok (ainakin kauempaa katsottuna... toim. huom.).

Piirtäminen terapiamuotona, ihan itsehoitolääkkeenä, toimii! Suosittelen!

Tein piirustuksen niin huonolle paperille että harmittaa, paperi meni ruttuun kun tussit oli niin kosteita.

Roses are red... ...black and white.

Heh,  viime tipassa hoksin, että tässähän on kolmaskin kans, piti vielä vähän arkaroida sen kanssa kun luulin olevani valmis.

Leikkasin piirustuksen suorakaiteiksi (Anttilasta hankittuun lukuvuosikalenterini sopivien) kansien mitoilla, kontaktoin ne ja pistin entisten tilalle mnuovitaskuihin, hienot, eikö?

Syyhyä...

sormenpäissä.

En malta olla tekemättä mitään. Jos yritän vain lepuuttaa käsiäni, ne ohjautuvat kuin itsestään käsitöiden pariin - kuten kynsinauhojen nypläykseen, kaksihaaraisten katkomiseen tai kaulakorun hypistelyyn.

Odotan innolla, että saan jakaa innostukseni innokkaille ihailijoilleni tämän innostavan blogin kautta. Pyöränkorjausapuni on jo maan kuulua, siksi haluan muutkin taitoni esitellä.

Seuraava työni on jo aloitettu ja edellisetkin tulevat koko ajan valmiimmiksi.

Hetkittäin luovuus pääsee yllättämään; toisen taideteoksesta saattaa tulla materiaalia omaani. Onneksi suvaitsevaisuus ja keskinäinen rakkaus vallitsevat ympärilläni.

Memento mori 777.2

Aloitan bloggaamisen

...intoa täynnä.

On synkkä ja myrskyinen päivä. Vaahteran kyljessä ei kasva pahkaa, mutta muuten se on kaunis, sillä sen lehdet ovat ruskassa kauniisti punastuneet.

Sisällä on lämmin, siellä on hyvä harrastaa erilaisia ja samanlaisia käsitöitä. Sinne ei kylmä tuuli yllä.

Tänään valmistui taas monta ihanaa käsityötä, laitanpa niistä tänne kuvia.

Tervetuloa ihanaan käsityöblogiini!